28.4.2014 Neuvola + vessa pohdintoja

Ensimmäistä neuvolakäyntiä varten piti täyttää neuvolaan esitiedot, joista ilmeni äidin ja isän nimet, osoitteet, suvun sairaudet, edelliset raskaudet jne. Ensiksi ihmettelin, että mitä ne mun äidin tiedoilla tekee.. kunnes yhtäkkiä ymmärsinkin, että MINÄ olen se ÄITI. Hassua. Olinhan tehnyt vasta positiivisen testin ja yhtäkkiä minua kutsutaan jo "äidiksi". Kirjoitin kiltisti tietoni jokaiseen "äidin tiedot" -kohtaan ja samalla tuhahtelin nauraen. Luulen, että koen itseni vasta äidiksi, kun mini on sylissäni.

Kun soitin neuvolaan varatakseni aikaa minulle kerrottiin, että kannattaa varata aikaa noin tunti. Laitoimme siis parkkimittariin kolikoita päälle tunnin verran. Ehkä opiskelijan läsnäolon takia tai oman puheliaisuuden - en tiedä - mutta istuimmekin mieheni kanssa neuvolatädin juttusilla yli 2,5h. Pieni tauko siinä välissä oli pakko pitää, kun vessaan oli pakko päästä. Vaikka juuri ennen huoneeseen menoa olin käynyt vessassa. Neuvolassa juttelimmekin vain suhteesta toisiimme, vanhempiin sekä suvun sairauksista. Ja laskettiin aika, jolloin minin pitäisi syntyä. Jotenkin olin valmistautunut henkisesti painon ja pituuden mittaamiseen ja fyysisiin ominaisuuksiin enempi. Johtuu ehkä siitä, kun oon ollut neuvolassa vain lapsena ja loin mielikuvani sen pohjalta.

Opin sillä reissulla, että neuvolaan mennessä pitää aina mitata sekä oma paino että käydä pissaamassa purkkiin, jonka neuvolatäti sitten käy tsekkaamassa käyntimme aikana. Minulla myös on ollut virtsaputkentulehduksia useita ja yksi mennyt ihan munuaisiin asti joskus useampi vuosi sitten, niin kerran kuukaudessa käyn testauttamassa virtsani laboratoriossa näiden neuvolakäyntien lisäksi. Jos jollain on sama ongelma, suosittelen ottamaan labrasta useammankin purkin mukaan - näin saat aamuvirtsan heti talteen ja kun laitat sen putkeen niin se säilyy 8h. Eli ei heti tarvitse putkea kuljettaa labraan saati käydä siellä aamupissalla.

Olen myös aina luullut, että vain loppuraskaudessa tulee ravattua vessassa useamminkin.. jonka takia olenkin ollut aivan ihmeissäni, kun näin alkuraskaudessa saatan herätä kerran jos toisenkin yön aikana vessaan. Normaalisti en ole yön aikana herännyt kertaakaan. Sekin on aivan normaalia, että myös heti alkuraskaudesta tulee käytyä useammin pissalla.

Tähän asti olen siis ollut hyvin normaali - raskauden suhteen.

Raskausoireita - minullako?

Ensimmäiseksi huomasin, että mun teki mieli syödä kaikkea tuoretta ja raikasta. Osa lämpimistä ruuista teki pahaa. Automatkallekin piti ottaa hedelmiä mukaan, varsinkin jos oli hiukankaan pidempi matka tiedossa.

Aamuisin oli kamala nälkä. Heräsin öisinkin ajatukseen, että pitäisikö alkaa keittämään puuroa. Tämä loppui siihen, kun laitoin illalla banaanin yöpöydälle - ja kun sitten yöllä heräsin, niin minulle riitti vain se, että näin sen banaanin siinä pöydällä. Ja käänsin kylkeä. Todellakin, kylkeä! Noin viikko ennen positiivista testiä olin alkanut välttelemään lempiasentoa - eli vatsallaan nukkumista. Rinnat vaan oli niin arat, että heräsin öisin, jos käännyin vatsalleni vahingossa.

Vellova olo oli jatkuvaa. Aamupahoinvointia ei ollut. Yhtenä aamuna kyllä oksensin ja oloni oli mitä mahtavin sen päivän! Että kyllä minä kaipasin aamuoksentelua. Vellovaa oloa ja väsymystä..

Perjantai on ollut aina koko viikon kohokohta, kun työpäivän jälkeen saa ottaa päiväunet. Nyt nukuin joka arkipäivä päiväunet. Silmät ei vain pysyneet auki. Vaikka nukuinkin öisin klo 22-06 eli 8h yöunet!

Meidän mini tarvitsi selvästikin vitamiineja ja unta :)

22.4.2014 Neuvolaan soitto

Olen aina haaveillut vauvoista, omista lapsista. 15-vuotiaana mietin, että hankin ammatin itselleni, löydän hyvän miehen ja noin 19-vuotiaana olisi aika sitten olla raskaana. Näin sitä jaksaisi pienten kanssa touhuta ja niitä ehtisi vaikka kuinka monta tekemään!

Hieno suunnitelma, joka ei toteutunut. Mutta vaikka yli kymmenen vuotta olinkin ollut vauvakuumeinen ja oman muksun puuttuessa hoitanut pienempiä sisaruksiani, niin raskaustestin näyttäessä positiivista en tiennytkään mitä minun kuuluisi tehdä. Menenkö lääkäriin ja he lähettävät minut sitten neuvolan asiakkaaksi? Kun eihän neuvolasta nyt mulle voida soitella! Eihän ne tiedä tulosta.. eihän? Koska olen nykyajan lapsi, niin otin kännykän käteen ja aloin googlailemaan. "KVG" on aina hyödyllinen lausahdus. Ja sieltä löysinkin vastauksen, soita neuvolaan. Ja sain numeronkin sieltä.

Soitin ja kerroin asiani. Hyvin aikuismaisesti kuten näissä jännittävissä tilanteissa tuppaa tapahtumaan. Muistin esitellä itseni.

Minä: "Niin siis.. hmm.. olen tehnyt positiivisen raskaustestin.. ja.. googlen mukaan sitten pitäisi neuvolaan soitella ja.."
Puhelun vastaanottanut rouvashenkilö heti siinä sitten ensimmäiseksi onnitteli minua tapahtuneesta. Minä: "Ei voi onnitella! Tai siis, mulla on kaksi keskenmenoa takana - joista en kylläkään ehtinyt tekemään testejä ennen kuin menivät kesken - mutta onhan ihan tyypillistä, että ennen viikkoa 12 voi raskaus mennä kesken. Niin. Eli ei saa onnitella." 
Rouvashenkilö sitten hetkeksi meni hämilleen, mutta jatkoi sitten asiaankuuluvasti henkilötietojen kyselyä ja muuta. Sitten huomattiinkin, että olin väärään neuvolaan soittanut (tässä kylässä niitä onkin sitten useita!) ja soitin sitten seuraavaan neuvolaan.

Siellä keskustelu meni aivan samoin kuin edelliselläkin kerralla, onnittelut ja kiellot. Mutta nyt olin oikean neuvolan juttusilla. Ja hän antoi mulle heti neuvolaan ajan. Heti seuraavalle viikolle!
Rouvashenkilö käski käydä ostamassa foolihappoja, täyttää valmiiksi esitiedot neuvolaan, pyysi miettimään minkälaisen ultraäänen haluaisimme ja sen jälkeen toivotteli hyviä jaksamisia.
Olin ihan täpinöissäni puhelun jälkeen, mutta sain itseni rauhoitettua ja poistuin työpaikan "komerosta" tyynen rauhallisena.

21.4.2014 Tästä se kaikki alkoi

21.4.2014 tapahtunutta:

Olin jo pidempään ihmetellyt, miksi aamuisin olen kuin puhallettava-Barbara - varsinkin rintojeni kohdalta. Ne oli ihan muutamassa yössä kasvanut kokoa, jonka takia ne sitten olivat hyvin arat. Mieheni pyöritteli siinä sitten päätään ja kysäisi, että mitenkäs olisi jos olisinkin raskaana. Oltiinhan me sitä yritetty. En uskonut, totesin vaan, että kun ne naisten vaivat ovat pian alkamassa, kun tissit niin kipiät ja alavatta juilii.

Muutaman tunnin kuluttua aamukeskustelustamme muistin mieheni kaverin heittäneen meille heille ylimääräisen raskaustestin (kun heillä oli jo siinä vaiheessa "pullat täydellisesti uunissa", joten tarvetta ei ollut ja testissäkin oli `Parasta Ennen`-päivämäärä.) Mietin, että jos ihan piruuttain sen tekisin kun kerta ilmaiseksi oltiin sellainen saatu ja siellä rompelaatikon pohjalla se pyöri. Hetken (lue: n. puoli tuntisen operaation) jälkeen minulla oli kädessäni raskaustesti. Jonka päivämäärä oli ollut jo useampi kuukausi takaperin. Tein kuitenkin testin. Ja se näytti POSITIIVISTA!

Se ensimmäinen, jossa oli parasta ennen päivämäärä mennyt aikoja sitten. Joten tätä ei uskottu.

Mutta koska testissä oli päivämääräkin jo umpeutunut niin.. ei se tietenkään pätevä ollut! Näytin sitä miehelleni, joka hienosti piti kurissa "mitä mä sanoin!" -lauseensa, ja ihmetteli siinä sitten että kun en ollut sen enempiä innoissani. Miksi olisin ollutkaan, kun testi oli jo niin vanhentunut. Varmasti näytti väärin. Ei muuta kuin apteekkiin. Yliopistolliseen apteekkiin vieläpä, koska oli Pääsiäismaanantai ja koko kylän muut apteekit olivat kiinni. Halusin sellaisen testin, jossa näkisi hiukan, että kuinka pitkällä sitä mukamas sitten oltiin. On se jännä miten ihminen kieltää itseltään onnen tunteen. Noh, kotia kun päästiin niin pitihän se testi vauhdilla mennä tekemään. Olin ihan varma, että kuvatekstiksi tuleekin "Ei raskaana", joten en uskaltanut liikoja toivoa. Joten en toivonut. Ja sitten jäädyin.

3+ tarkoittaaa: Olet raskaana ja hedelmöitymisestä on enemmän kuin 3 viikkoa. Lääkärin määrittämä raskauden alkamisajankohta yli 5 viikkoa. "Niin varmaan!" oli ensimmäinen ajatus.

Tekstiksi muodostui selvästi ja komeasti " 3+ ". Jota sitten tavasin hyvin useaan otteeseen paketin mukana tulleesta ohjeesta. 3+ eli hedelmöittymisestä on kulunut yli kolme viikkoa, joten lääkärin arvion mukaan olisi yli viisi viikkoa. YLI VIISI VIIKKOA. Sitä mä luin siellä vessassa kädet täristen. Eihän se voi millään pitää paikkaansa. Sen aikana mä olin sekä juonut että polttanut. Se ei vaan voi pitää paikkaansa. Kai mä olisin sen nyt jotenkin itsekin huomannut, että olin raskaana. Aamuisin oksentanut? Ainahan sanotaan, että siitä huomaa. Miten mä voin olla yli VIISI viikkoa raskaana, jos en ole laatoittanut aamuisin meidän kylppäriä?