Tavallisen työpäivän eväät. Kaksi omenaa ja kaksi appelsiinia. Pari jogurttia on jo valmiina työpaikan jääkaapissa. Nämä siis on ruoan lisäksi.

27.9.2014 Talous

Vaatteita on tulvinut sisään ovista ja ikkunoista. Joka on aivan mahtavaa! Yhdellekään vaatteelle en ole sanonut "ei". Nyt olen jaotellut vaatteet eri pussukoihin ja laatikoihin koon mukaan, jotta aloin hahmottamaan mitä kokoa meillä on ja mitä voisi huikkailla pyydettäväksi (ITSE ostettavaksi! Oih, kaikki vauvanvaateosastot <3 ).

 Kun aloin laskemaan bodyja ja potkuhousuja, niin se määrä oli aivan uskomaton! Niitä koon 5-kymppisiä bodyjakin oli melkein 30kpl, mutta jo kokoa 62 ja 68 löytyi yli 30 kappaletta. Katselin juuri Prismassa, että siellä oli bodyja tarjouksessa. 8,50e yhdestä bodysta! Ei meillä kyllä mitenkään olisi ollut varaa ostaa kaikkia vaatteita uutena! Tai sitten minillä olisi ollut ne muutamat bodyt ja housut, joita olisi jatkuvasti käyttänyt. Ainoastaan pääsen shoppailemaan (kirppareilta) koon 52 ja 56 housuja/potkuhousuja. Muuten vaatteet alkavat olemaan jo kasassa. Väriskaalaakin olen pyytänyt niin, että sopii sitten molemmille. Pinkkiä en ota, ihan vain varmuuden vuoksi. Se on ainoa mitä en voisi tehdä, että pukea pojalle pinkkiä. Punainen sille kyllä sitten saa sopia. Mutta tytölle käy kaikki värit. Että vaikka tiedetäänkin jo sukupuoli, niin olen varma, että saadaan sittenkin se toinen.

 Laskettiin juuri mieheni kanssa, että ollaan siitä onnellisessa asemassa, että meillä alkaa olemaan kaikkein isoimmat hankinnat koossa. Rattaat (hankinnassa), pinnasänky (tulossa), hoitopöytä (vielä edellisellä omistajalla <3 ), itkuhälyttimet (tulossa), kantokoppa (varastossa) ja vakuutukset (hoidossa). Ja ollaan yhteensä käytetty tähän mennissä miniin rahaa 20,50e. (Ostettiin 5kpl yht. 11e bodyja facebookin kirppikseltä, ennen kuin selvisi, että niitä onkin jo aika paljon ja ostettiin 2kpl tuttipulloja 9,50e Prismasta.) Unohdin, että ostin kirppikseltä vauvan kantorepun! Siitä maksoin 6,80e. Eli siis yhteensä käytetty edelleen alle 30euroa. Vielä. Kyllä varmaan se pian nousee hiukan ;)

Kun tietää, että taloudellinen tilanne tulee olemaan huono, kun mies opiskelee ja minä jään kotiin, niin kyllä sitä on vain niin kiitollinen kaikesta mitä on saanut. Ja päätettiin juuri, että ostetaan nyt vähitellen esimerkiksi tuttipulloja ja -tutteja, niin ei tee sitten niin isoa lovea talouteen, kun ollaan lähempänä syntymää.

En mä tiedä, onko oikein hehkuttaa sitä, kuinka paljon on saanut - mutta sitä on vain niin kiitollinen siitä, että on saanut. Enää en heräile öisin siihen tunteeseen, että mitä tuli tehtyä ja onko meillä oikeasti varaa ottaa tätä pientä vastaan. Nyt on tullut jo sellainen luotto, että kyllä me pärjätään <3

08.09.2014 Tuntematon

Rv 24+6, kauppareissu sittariin.

Oltiin kävelemässä mieheni kanssa läheiseen sittariin ja odotettiin suojatien yli pääsyä. Tällöin ohitsemme ajoi auto, joka oli vanhempi kuin minä, kyydissään mies ja nainen. Mies oli naukkaillut selvästikin jotain miestä vahvempaa - joten kitlisti istui pelkääjän paikalla. Ikkuna oli asiaan kuuluvasti auki ja "luu pihalla", kun äkkäsi meidät. Tällöin aivan innoissaan työnsi koko päänsä pihalle ikkunasta ja huusi auton kiitäessä ohitsemme "Hei! Onneksi olkoon teille!" ja sitten asiaankuuluvasti nosti peukkunsa pystyyn.

 Mä en tiedä miksi nainen painoi lisää kaasua, mutta huikkasin silti perään kiitokset onnitteluista, mutta naisen raskaan kaasujalan takia en usko miehen kuulleen sanojani.

Mutta olen alkanut huomaamaan, että myös muut ihmiset ovat alkaneet kiinnittämään huomiota vatsaani enemmän kuin yleensä. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun kukaan minulle tuntematon onnittelee.

Olen myös miettinyt, että olen hyvin ottanut itselleni näitä raskaana olevien tapoja / maneereja. Kuten esimerkiksi vatsan silittäminen, rapsuttaminen, hierominen. Aloitin tämän jo muutama vuosi sitten. Nyt on hienoa, kun kukaan ei katso pidempään ilmeellä "onkohan tuo raskaana..?" (eikä niitä katsojia sitten tarvitse mulkaista pahasti) vaan ilme on selvästikin "Awww..siellä se pieni potkii!" Sitä se meinaan tekee ja paljon. Töissäkin on hassua, kun pitää puhuttelua tiukkaan sävyyn lapselle ja sitten omassa vatsassa pieni maha-asukki tönii niin, että olen heltymässä täysin ja unohtamassa koko saarnan. Mutta vain melkein.

Tänään seisoessani liikennevaloissa huomasin silitteleväni miniä, kun alkoi niin potkimaan ja mietin, että miltähän se näyttää ulkopuolisten silmissä. Totesin, että ei ehkä yhtä fiksulta kuin viime viikolla eräs mies sittarin vihannesosastolla työntäessään kärryjä ja pärisytellessään huulia. Hän oli kyllä ihan täysin kärryistä löytyvän mininsä lumoissa (tarkistin!) ja pärryytteli kärryjensä kanssa ympäriinsä.

Se on mulla sitten puolen vuoden päästä edessä. ;)