Projektit

Minä, joka en oikeastaan koskaan ole ollut käsityötaitaja tai innostunut teknisestä työskentelystä, olen ollut nyt viime aikoina juuri sellainen, että kauhea tarve valmistaa jotakin käsilläni. Askarteluihminen olen ollut aina, en minä sitä kiellä - mutta jos juttuun liittyy joko kankaita tai muuta materiaalia kuin kartonkia ja hileitä, niin en osaa toimia.

Nyt siis olen ollut itsekin hyvin hämmentynyt siitä, että mitä kaikkea olenkaan puuhaillut ja kuinka kovasti olen kaivannut ompelukonetta! Tiedän, että siskoni varastossa on minun kaksi ompelukonetta - kumpikaan niistä vain ei toimi.. ja jos nyt joku ihmettelee, että miksi tällä ompelutaidottomalla ihmisellä on tuplamäärä ompelukoneita joita ei edes osaa käyttää (että onko sittenkään "toimimattomia..?"), niin sitä kannattaa kysyä mummoltani. Sain toisen niistä joululahjaksi noin 10 vuotta sitten ja toinen oli äitini jäämmistöä, joka jäi sitten minulle. Eli kaksi ompelukonetta. Jotka eivät toimi. Ehkä.

Pinnasänky

Ensimmäinen projekti oli ihan selvä. Pinnasänky-projekti. Saimme täyttä puuta olevan pinnasängyn, jossa oli maalipinta jo hiukan lohkeillut, niin totesin, että senhän voisi vaikka maalata. Ja koska en oikeasti osaa puutöitä, niin ajattelin, että otetaan pinnasänky ja ostetaan siihen maali ja sitten maalataan! Ja tämän jälkeen on valmista! Tadaa! Noh, projekti olikin hiukan pidempi kuin tämä.. sitä kuulemma piti ensin hioakin. Ja koska olin saanut jo päähäni tämän, että se maalataan, niin aattelin että ihan pikaisesti vaan haen Motonetistä hiekkapaperia ja äkkiä kotona sen hion. Mies siihen sitten, että ehkä sitä ei ihan kotona sisällä tarvitse hioa.. että joskos menisin esimerkiksi kerrostalomme vintille sitä hiomaan niin se hieno pöly ei sitten leviä kaikkialle meidän kämpässämme. Tuumasta toimeen. Talvitakki päälle, sänky kainaloon ja vintille mars!


Noh, enhän minä muistanut, että olen sekä raskaana että minulla on todettu jonkin asteinen refluksitauti ( = kun kumartelen paljon, niin oksennus tulee.) Se siis oli hyvin vaikeata pitää painavaa pinnasänkyä pystyssä ja kumartuen hioa.. kun muutenkin jo refluksi aiheuttaa vatsahappojen nousua, niin kun mini painoi vatsalaukkua niin... Jaksoin tätä ekalla kerralla 15 minuuttia, toisella kerralla kun oli tukijoukot (sisko) mukana niin jaksoin ehkä 20 minuuttia. Sitten loppui innostus, koska oli niin hankalaa.

Lähikuvaa maalin lohkeilemisesta.
Minä olisin voinut maalata tähän päälle vain uuden kerroksen maalia.

Vintillä hiomista, alkutekijöissään.

Kävimme keskustelemassa maaleista K-Raudassa, sekään ei ollut niin helppoa kuin ajattelin. Ensinnäkin, värivaihtoehtoja olikin myös muita kuin valkoinen! Me saataisiin itse päättää minkä värinen sängystä siis tulee! Tässä vaiheessa voin kertoa, että siitä oli tulossa valko-harmaa-musta, kun kuulin tämän. Mutta. Joskus myös raha tulee tielle. Joka on ihan hyvä asia. Meidän olisi siis pitänyt ostaa kolme purkkia maaleja sen yhden sijasta. Joten päädyimme siihen, että meille tuleekin yksivärinen pinnasänky. Tylsää. Kävimme kahteen otteeseen K-Raudassa juttelemassa maaleista ja väreistä ja pensseleistä, jotta Minin on sitten varmasti turvallista syödä sängyn laitoja. Päädyimme siis Miranol-maaliin, joka on turvallinen. Ainoa mistä kassatyöntekijä huomautti, oli se, että raskaana oleva ei saa olla samassa tilassa maalin kanssa. Että meidän pitäisi keksiä paikka, jossa voi hyvällä omallatunnolla maalata (että ei haittaisi jos maalia hiukan roiskuisi) tai jossa minä en ole mukana ja hengittäisi höyryjä. Päädyimme työpaikalleni hiomaan loppuun sekä maalaamaan viikonlopun aikana.

Työtuolini ja välineet, joilla minunkin oli hiukan helpompi hioa ilman happojen nousua.

Lopuksi, kun keräsin purut yhteen, ymmärsin miksi mieheni kielsi minua hiomasta kotona.

Kun keskustelimme väreistä, niin tulin tulokseen, etten halua valkoista. Siinä näkyy sitten kaikki. Ja jos vaikka kävisi niin, että Mini saa joskus tussin käteensä ja päättäisi maalata sängyn uudestaan, niin valkoisessa se näkyisi superhyvin. Jossain toisessa värissä ei sitten niinkään. Vaikka eihän niin tietenkään tapahdu. Mulle tulee vaan kilttejä ja kauniita lapsia! Valitsimme kuitenkin väriksi kastanjan ruskean.

 

 

Minä katselin ikkunan takaa maalausprojektia.

Ja koska minä en saanut olla maalihöyryissä missään maalauksen vaiheessa, niin sillä aikaa minä sitten ompelin.. Olin käynyt ostamassa ensimmäistä kertaa elämässäni kangasta! Ostin Eurokankaasta vaippaharsoa, 2,90e/metri. Olin kuullut, että kangas pitäisi harsia, ettei se lähde purkaantumaan. Toiselta anopiltani kuulin, että voi kirjopisto-työnä sellaista tehdä, niin laitoin googleen "kirjontapisto"-hakusanaksi ja aloin hommiin. Kuulin myös Eurokankaan myyjältä, että ompelukoneellakin voi huolitella reunat, niin kokeilin sitten molempia.

Toinen kirjailtu käsin ja toinen ompelukoneella.

Ainoa huono puoli oli se, että en ollut ymmärtänyt kankaan laadusta kauheasti sitä ostaessani.. eli laatu ei ole mielestäni kauhean hyvää. Enkä varmastikaan käyttäisi tätä kangasta vaippaharsona, kuten sen nimi kuuluu, vaan minin "puklurättinä" meinasin käyttää. Tällä se varmasti menee, mutta en usko, että voisin esimerkiksi säästää näitä harsoja seuraavalle minille tai esimerkiksi antaa eteenpäin. Aina oppii kantapään kautta asioita.

Pinnasänky kokoamista vailla valmiina kotona.

Pinnasänky juuri siellä missä kuuluukin omalla paikallaan. Mini tulee kyllä nukkumaan ensimmäiset yönsä äitiyslaatikossa <3