8.8.2014 Toinen ja viimeinen ultra

Olen aina luullut, että ultrassa käydään vähintään kerran kuukaudessa. Nyt sekin selvisi, että eipäs käydä kuin kaksi kertaa raskauden aikana. Poikkeuksena jos aletaan epäilemään jossain vaiheessa joko lapsiveden riittävyyttä taikka mahtuuko pieni vielä olemaan kohdussa loppuraskaudessa jos menee "yliaikaa".

Meidän rakenneultra meni hyvin. Se alkoi niin hyvin, että meillä EI ollut tehokasta miesultralääkäriä vaan aivan huippu naiskätilö tekemässä rakenneultran! Hän kertoi ja selitti vaihe vaiheelta mitä on tekemässä ja miksi. Ja mitä kuvaruudulla näkyy milloinkin. Alina-Anselmin sisäelimet olivat hyvin kehittyneitä, samoin kaikki luut. Sydän sykki loistavasti ja oli kehittynytkin täydellisesti. Kaikki siis oli niin kuin pitikin. Vaikka olinkin jo varautunut siihen, että ultraäänilääkäri toteaa, että melkein pakko olisi abortti tehdä kehityshäiriöiden vuoksi. Mutta kaikki olikin hyvin!

385g Alina-Anselmi rv 20+3

Hauskinta oli, kun aina katsoessa kasvoja tai pään aluetta oli pienellä joko yksi tai kaksi peukaloa suussansa joita hän sitten imi että "napsutteli" ikeniä vasten. Siltä se ainakin näytti. Ylhäältä päin katseltuna tämä peukaloiden imeminen näytti aivan siltä, että siellä oltaisiin oltu nyrkit valmiina pystyssä. <3 Jalatkin oli ristissä, sirosti nilkat kiinni toisissaan. Jonka takia oli vaikea ensin löytää tunnusomaisia sukupuolen piirteitä. Mutta kyllä aika varmasti meille se vinkattiin sitten loppujen lopuksi. Mummo totesi, että jos se kerta sellainen peukalon lutkuttaja on, niin varmasti sieltä tulee poika. Mutta jätetään se vielä salaisuudeksi täällä, että onko Alina-Anselmi Alina vaiko Anselmi ;)

Alina-Anselmi ei itse kuitenkaan tykännyt ultrasta. Ja minä sain siitä sitten kärsiä <3 Onneksi minin potkut ei ole vielä kovia, mutta oli hauska tuntea miten mini yritti potkia laitetta pois vatsalta. Sama ilmiö kuin kotona kuunnellessa dopplerilla :)

Olin soittanut etukäteen ultraääniyksikköön ja kysellyt, että saisinko ottaa mukaani kaksi tukihenkilöä. Tämä heille sopi, mutta sillä ehdolla, että toinen tukihenkilö pääsisi vasta ihan lopussa mukaan huoneeseen. (Mukaan saa tulla vain maksimissaan kaksi tukihenkilöä, ettei koko perhe taikka koko suku.) Siskoni siis otti Sudoku-vihkon odotushuoneeseen mukaan ja täytteli sitä siihen asti, että me saimme huoneessa tarkistettua kaikki rakenteelliset asiat. Kätilö siinä sitten kysyi, että mitä me halutaan että siskolleni näytetään niin pyysin näyttämään koko kaverin. Siellä se mini peukalonlutkuttaja sitten esitteli peukaloitansa että koko pituuttansa. Pientä ei kuitenkaan kerralla saanut yhteen ruutuun, koska oli jo niin pitkä. Pituutta ei saatu kuitenkaan mitattua, mutta liki parikymmentä senttiä kuulemma on.

Kun saatiin kuva käteen, niin todettiin, että minillä on ihan samanlainen nenä kuin siskollanikin. Kun siskoni nenä on "perunanenä". Siinä sitten vitsailtiin, että muilla on nenä kasvanut syntymän jälkeen nykeröstä pois, mutta ei siskollani. Kätilönkin piti kääntyä katsomaan ja ihmettelemään nenää, mutta totesi sitten, että nenä onkin ihan normaali. (Niin varmaan.. ;) )

Tällä kertaa kätilö otti geelit pois paperilla vatsani päältä ja asiakasystävällisyys oli aivan 10+++ -luokkaa verrattuna siihen ensimmäiseen käyntiin.

Hän myös kertoi, että olimme laskeneet raskausviikot väärin (kiitos edellisen ultran). Mutta opasti sitten, että raskausviikko alkaa aina alusta tiistaina, koska meillä on laskettuaika tiistaina 23.12. Edellisessä ultrassa kun saimme kuvan ministä ja kuvassa oli teksti 12+2. Joten aloimme laskea sen mukaan. Mutta se olikin sikiön kehityksen ikä ja oikeasti silloin olimme 11+6 raskausviikolla. Eli olimme 3 päivää etuajassa laskemisessa, joka ei haittaa loppuvaiheessa mitenkään, mutta kun puhutaan keskosuudesta, niin on hyvin tarkkaa että montako päivää on viikkojen lisäksi. Nyt ollaan oikeissa laskelmissa, kiitos ultraäänikätilön! Joka selitti meille mitä nämä numerot tarkoittavat ja miten niitä lasketaan.